Luonnon rauha ~

... on jotain niin ihanaa

Tänään sitten olin Puolukkapurkin, Karstakallen ja yhden uuden tuttavuuden jota voimme kutsua Sananjalaksi kanssa metsässä ulkoilemassa. Kiipeily, hyppiminen, juoksu ja lumi ovat aika rankka yhdistelmä. :) Metsä on vain niin ihana paikka... Rentoutuu ja unohtaa murheet. Lähtiessämme ulos oli vielä valoisaa ja saimme kanssa kokea auringonlaskun kallioilta. :3 Mutta tässä tulee luupani kuvia.

Tästä kaikki alkoi. Joskus kyllä haluan hiihtämään tänne, mutta katsoo onko kaverit innokkaita. Tässä kohtaa sentään ei vielä jalat uponnut lumeen... :D

Kallio näkymiä. Tässä kohtaa näkyi vielä asutusta sun muuta. Palaamme viimeisessä kuvassa samaan paikkaan, mutta auringonlaskussa. :) Oli ihan kiva upota tonne hankeen ottaa kuva... Jalat vieläkin ihan jäässä. xd

Toista kalliota kohti... Pidin näkymistä oikein kovasti. ~

Tälläinen kiva ja tilava ''luola'' löytyi siirtolohkareiden välistä. :) Mukava maja jonne voisi vaikka jäädä asumaan. :D Ainakin Sananjalka tykkäsi.

Kaunis metsäpolku. Erittäin luminen. :3 Karstakalle ottikin sitten kaiken ilon irti ja ravisteli lunta niskaamme... :|

Sen enempää kaunistelematta kusen värisiä jääpuikkoja. Kertooko tämä sateen laadusta ja onko vesi värjäytynyt maaperän takia. Ken tietää. :D No Karstakalle näitä halusi irrotella ja saatiin muut värjötelllä polulla...

Viimeinen valitsemistani kuvista. :) Auringonlasku samalta ottopaikalta kun tokakuva, ehkä vähän lähempää. Tässä ajattelin, että tuohon paikkaan olisin voinut jäädä kun maailma olisi loppunut. Rentouttava tämä näky oli.

Päätän postauksen tähän, sillä tää nyt oli tälläinen kuva juttu. x) No katsotaan millon kirjoittelen. ~

- Xaldin