...Kaikesta huolimatta :)
Hyvää joulukuista iltaa rakkaat ihmiset.
Niistä muutamasta lukijasta joita blogillani oli on tuskin jäljellä enää ketään, mutta päätin aloittaa kirjoittamisen kuitenkin uudestaan. :3 Enkä minä tätä lukijoiden takia kirjoita, lähinnä itseni. Jos kuitenkin olet kiinnostunut niin mukaan vain. ;)
Otetaanpa tähän pieni kertaus, jos joku ei jaksa ekaan postaukseen kelata. :> Eli nuori
poika etelä-suomesta kirjotitelee blogiin mietteitään elämästä ja arjen tapahtumista. Rakkaus ja surut ovat suurena osana tätä blogia, mikä ehkä on arvattavaa kun nuori on kyseessä. :D
Jos joku ei ole vielä huomannut, niin yhdyssanat eivät ole vahvin puoleni, joten silmiin käyviä, mutta tahdottomia yhdyssana virheitä voi löytyä. :'3
Entisiin postauksiin olen tunkenut himputisti noita ''omistan kuvan'' ''en omista kuvaa'' juttuja, mutta nyt en sitä jaksa tehdä.
Suurin osa kuvista on netistä otettuja, mutta osa tietenkin omiani. Itsestäni en varmaan kuvia tänne viskele, mutta katsoo nyt. ;)
Tuossa ylempänä on hyvin viisaat sanat sisältävä kuva. Itse tulkitsen tekstin rohkaisuna ihastua ja rakastua, vaikka se särkisikin sydämen. Emme tietenkään voi kiistellä tämän todellisesta tarkoituksesta, sillä kukin tulkitsee tuon tavallaan.
Joulu tekee tuloaan, itseasiassa siihe on noin viikko! o: Joululahjoja minun piti kavereille ostella, mutta typeryyksiä tuli tehtyä ja vanhemmat eväsivät rahat tähän suunnitelmaan... Tuossa on puhelimellani ottama kuva koti tiestäni. Ei kovin jouluinen, taidettu ottaa kun vähän aikaa sitten oli se kauhee myrsy. :D Eipä tässä jouluna oikeen muuta tule tehtyä.. Kavereitten kanssa (jos saan) oleskelua.. Kysyin ihastukseltakin voisiko olla joululomalla, mutta vastaus oli aika tyly 'ehkä'... :/ No mutkia tässä ihastuksessa on niin paljon enkä ala niitä luetella tässä ja nyt. Pitää kuitenkin katsoa...
Toukokuussa otin tämän kuvan ja tämä niin hupaisa ja mitäänsanomaton kuva sisältää erittäin herkkiä muistoja.
Blogin kirjoitus alkoi noihin aikoihin... Se olikin sitä elämäni onnellisinta aikaa. Olin tutustunut Puolukkapurkkiin ja alkanut viettää tämän ja Karstakallen kanssa enemmän aikaa. Oli lämmin, kesä lähestyi. Kuva on otettu vapun aikoihin jolloin leikimme vesisotaa pikkuisten kanssa. Nämä päivät jättivät lämpimiä muistoja jotka melkein alkavat itkettämään. :( Toivon että saisin elää nämä hetket uudestaan. Muistan kuinka olin juuri ihastunut ja kaikki oli hyvin. Se taisi olla sitten toukokuun loppu kun kaikki repesi ja se ei niin iloinen vaihe alkoi...
Kiitos näistä muistoista Puolukkapurkille ja Karstakallelle. Kiitos, että olette pysyneet luonani vieläkin, ettekä ole ajan ja muiden ikävien asioiden seurauksina poistuneet. Olette minulle tärkeintä maailmassa enkä koskaan voisi luopua teistä. Jos minun elämäni täytyisi päättyä jotta teidän voisi jatkua, niin tekisin sen. On uskomatonta miten kaikesta huolimatta Puolukkapurkki ja minä voimme olla parhaita ystäviä, vaikka suhteemme päättyi ikävämmin. Kiitos kaikesta. ~
Haluan omistaa teille molemmille pienen puheen jonka itse kirjoitin.
~ ||Aamun sarastus|| ~
Elämäni oli hyvin tavallista. Joka aamu heräsin joko kouluun tai sitten tylsään viikonloppuun. Joka ilta vaivuin haaveilevaan uneen. Elämälläni ei ollut varsinaista suuntaa. Se oli kun syvää unta. Te herätitte minut.
Moni tietää tunteen jolloin on heräämässä. Tuntuu kun ponkaisisi ylös lämpimän järven pohjasta ja lipuisi hiljalleen kohti pintaa tietäen, että kohta saa hengittää. Tämä kuvaa hyvin sen aikaista tunnettani. Te olitte aamun sarastukseni. Se lämmin tunne kun nousee pintaan.
Toukokuu on ihmeellinen kuukausi. Kautta aikojen siitä on puhuttu runoissa ja lauluissa. Moni on kuullut kappaleen ''Sait multa kukkaset toukokuun''? Yksi Englannin historiallisista hymneistä. Toukokuussa juhlitaan paljon. On kaatuneiden muistopäivä, on äitienpäivä, on vappu, on helatorstai. Toukokuussa kylvetään siement maahan. Minulle viimeinen toukokuu oli myös erityinen.
Vietin vapun kanssanne, ja vaikka emme sitä havainnollistaneet, niin varmaan myös monet muut toukokuun juhlapyhät. Te teitte elämästäni merkityksellistä, te annoitte sille suunnan. Te saitte minut iltaisin odottamaan huomista ja olemaan murehtimatta eilistä. Vaikka riidatkin koettelivat meitä niin me kestimme.
Yksi vahva muisto minulle on bussimatkani Karstakallen luokse. Musiikista oli tullut osa elämääni, ja tietenkin kuuntelin sitä kokomatkan. Puolukkapurkin noustessa kyytiin tunnistin tämän ja moikkasin häntä ujosti, mutta hän juoksi kuurona bussin perälle. Nauramme tälle muistolle aina väillä. Oli hyvin jännittävä tunne nousta ulos bussista samaan aikaan hänen kanssaan ja kohdata tämän katse.
Toinen muisto jonka myös Karstakalle varmasti muistaa, on hauska piirros tämän vaatekaapin ovessa. Tälle nauroimme useasti ja sen ajatteleminenkin nostaa hymyn huulilleni.
Muistatte varmasti myös ne pikkupojat? Ne vesi-ilmapallot? Ne karkit jotka tekivät minut hulluksi...? Sen lämmön? Sen matkan kauppakeskukseen.
Silti näistä kaikista muistoista yksi tunkee pintaan vahvimpana... Jokainen paluumatka kotiin. Yhdessä Puolukkapurkin kanssa. Se kun huulemme koskettivat ja aika pysähtyi... Sen muistan ikuisesti.
Monet kappaleet ovat varmasti jääneet elämään muistoihimme. Eräs kappale muistuttaa minua tästä kuukaudesta ikuisesti ja välillä sen kuunteleminen tekee jopa surulliseksi.
Kaikista lämpimistä muistoista huolimatta on asioita joita en haluaisi muistaa. Epäluottamus, valheet, kiertely, joihin kaikkiin syyllistyin itsekin. Nämä asiat on kuitenkin menneen talven lumia, vai pitäisikö sanoa menneen kevään kukkia.
Kiitos teille Puolukkapurkki ja Karstakalle. Te olitte aamunsarastukseni joka herätti minut elämääni, joka olette te. Lumet satavat, lumet sulavat, aika korjaa haavat ja repii ne uudestaan auki. Jo muutaman kuukauden kuluttua koittaa taas kevät ja sitä myöten vappu. Vappuna minä heräsin ja vappuna minä aion olla yhä hereillä!
''Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrät
kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten
tämänkin kuvan värität
Mene edeltä kyllä se jää kantaa
ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa, sulje jo silmäsi
Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätää, ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää''
|| Marakatti
-----------------------------------------------------------------
Loppuun isketyt sanat olivat kappaleesta Aamunkuiskaus.
Tämä postaus oli tässä. Katsotaan milloin saan taas seuraavan aikaan, lupaan kuitenkin, että se hetki on pian. ;) Hyvää joulun odotusta kaikille!